Elokuvat

Salaperäinen revolverisankari kiertää villin lännen saluunoita, tilaten juomaksi pelkkää Kolaloka-limonadia. Terveellisten elämäntapojen puolesta saarnaavan muukalaisen salamannopea kuudestilaukeava vakuuttaa pian paatuneimmatkin punanenät alkoholittomien juomien ylivertaisuudesta, ja kapakoitsijat alkavat hysteerisesti vaihtaa lestejään Kolalokaan. Ei aikaakaan kun viskikartellien pomot huolestuvat tilanteesta, ja lähettävät omat kätyrinsä paikalle...

 

Äkkiväärää surrealismia ja kultaista tšekkiläistä farssiperinnettä edustava Limonadi-Joe on eurowesternin keskeisiä klassikkoja. Se valmistui samana vuonna kuin Sergio Leonen Kourallinen dollareita. Elettiin genren käännekohdassa, jossa tuo amerikkalaisin kaikista lajityypeistä vaihtoi henkisen kotimantereensa muutaman vuoden ajaksi Eurooppaan. Limonadi-Joen kaltainen lännenkomedia edusti aivan uudenlaista raikkautta vuosikymmenen juhlituimpaan amerikkalaiseen western-farssiin, sangen ummehtuneeseen Paukkurauta-Katiin verrattuna. Vaan olivatpa sen esikuvatkin ylevämpiä: Lipskýn elokuva ei viittaa 1950-luvun westerneihin, vaan se on ennen kaikkea hommage Tom Mixin mykkälänkkäreille ynnä Roy Rogersin ja Gene Autryn kaltaisille, laulaville B-sarjan cowboy-hahmoille.

 

Mitään italialaistyylistä räjähdystä ei Limonadi-Joe maassaan saanut aikaan, eikä muita tšekkilänkkäreitä valmistunut muuten kuin hyvin marginaalisessa mielessä. Ohjaaja Oldřich Lipský (1924–86) toki jatkoi vinkeän omaperäisillä raiteilla, tuottaen sarjan muistettavia scifi-komedioita, ynnä ällistyttävän Happy End -murhatarinan, jossa kaikki tapahtumat kelataan takaperin lopusta alkuun - siis sataprosenttisesti takaperin, eikä vain siten kuin Mementossa... Ihmiset puhuvat ja syövät takaperin, ja kuolema merkitsee uudelleensyntymää. Erittäin omaperäisestä humoristista on siis kyse, mistä myös Limonadi-Joen villit hyppäykset laukausten ja laulujen, farssin ja yhteiskunnallisuuden sekä vintage-estetiikan ja postodernismin välillä todistavat.