Kaurismäen elokuvat ovat aina jakaneet mielipiteitä, mutta siitä voidaan olla yhtä mieltä, että hän oli varsin tuottelias 1980-luvulla. Yksi hyvin mieleen jäänyt elokuva Kaurismäeltä 1988 on Ariel, joka jatkoi työläistrilogiaa. Trilogian ensimmäinen osa oli Varjoja paratiisista, 1866, ja kolmas osa Tulitikkutehtaan tyttö vuonna 1990. Akilla saattoi olla jokin hyvinkin erityinen suhde työväenluokkaan ja juuri sen elämän kuvaamiseen. Tämä johtui varmasti siitä, että hän toimi useammassa työläisammatissa ennen kuin siirtyi elokuva alalle. Mikä teki Arielista hyvin erityisen?
ARIEL, ELOKUVA KAURISMÄELTÄ 1988
Peter von Baghin haastattelussa Aki Kaurismäki on sanonut, että Arielin idea ja sen lisäksi käsikirjoitus syntyivät vain yhden ainoan viikonlopun aikana. Syynä tähän oli se, että tuotantotukihakemuksen viimeinen jättöpäivä oli tuolloin maanantaina ja sitä ennen oli saatava aikaan jotakin näkyvää. Niin tai näin, mutta moni muutkin elokuva on saanut hyvän pohjan, vaikka se on valmisteltu alkuvaiheessa nopeasti.
Elokuvassa Ariel ei ole merenneito, mutta liittyy kuitenkin mereen. Se on M/S Ariel eli laiva, jolla päähenkilöt päättävät seilata kohti Meksikoa. Vaikka elokuvan idea on kasattu varsin nopealla aikataululla, sillä on selkeä juoni, joka kertoo jälleen työväenluokan ongelmista ja miten ne kasautuvat sekä asiat alkavat mennä toinen toisensa jälkeen pieleen.
Päähenkilö Taisto on kaivosmies. Kun kaivos suljetaan, hän joutuu lähtemään Pohjois-Suomesta etelään eli Helsinkiin työnhakuun. Melko helppo arvata, että työtä ei löydy ja asuntonakin toimii yömaja. Kaiken lisäksi hän joutuu vankilaan ja sekin vain siksi, että hän on oikeusmurhan uhri. Kaikkea on kuitenkin yritettävä, joten hän karkaa yhdessä sellikaverinsa kanssa vankilasta. Kaverukset hyppäävät laivaan ja mukaan otetaan vielä Taiston tyttöystävä sekä tämän poika.
MILLAISTA ARVOSTELUA ELOKUVA SAI?
Elokuvasta sanottiin, että sen tyyli on todella kaukana pienestä ja kauniista Arielista, merenneidosta. Ariel piti kuitenkin vettä, joten sillä saattoi seilata kohti Meksikoa. Se ei myöskään ole täydellinen elokuva, mutta jotain koomisen hauskaa siinä on. Jotkut ovat sanoneet, että kirjakielen käyttö elokuvassa ei toiminut, koska tietynlainen yhdistelmä rosoisuutta ja työväkeä sekä tällainen kielenkäyttö eivät vain sovi yhteen.
Elokuva on kuitenkin hyvin sympaattinen, mutta hivenen jopa naiivi, koska sen loppu on kirjoitettu onnelliseksi. Mutta toisaalta, onko se väärin, jos elokuvalla on onnellinen loppu? Se ei ehkä ole Kaurismäkeä tyypillisimmillään, mutta Aki saa sen toimimaan. Elokuva on itse asiassa täynnä epäonnistumista sekä paljon murheita, joten jopa onnellinen loppu vähän keventää tunnelmaa.
Näyttelijäsuoritukset ovat vähäeleisiä sekä Kaurismäen tyyliin vuorosanoja ei ole kovin paljon. Mustaa huumoria on viljelty mielenkiintoisella tavalla ja tietynlainen välinpitämättömyys korostuu tästäkin elokuvasta. Toisaalta päähenkilöstä kuvastuu myös peräänantamattomuus eli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hän yrittää kaikkensa, että saisi elämänsä raiteilleen, siinä kuitenkaan kunnolla onnistumatta. Ehkäpä Mr Vegas olisi tässäkin tilanteessa ollut jopa oivallinen ratkaisu parempaan elämään.
OLIKO ELOKUVA KAURISMÄELTÄ 1988 PARASTA TUOTANTOA?
Aki Kaurismäellä on aina ollut oma tyylinsä luoda elokuvia. Ne ovat tulleet tunnetuksi siitä, että kieli on hyvin artikuloitua ja vuorosanoja ei välttämättä ole paljon. Monessa käsitellään ongelmia ja päähenkilöillä ei todellakaan aina ole ruusuilla tanssimista. Se tyyli sopii Akin elokuville ja niistä hänet tunnetaan. Musta huumori on hänen tapansa esittää asioita ja siksi elokuvissa on usein jopa naurettavan hauskoja kohtauksia.
Kun Aki Kaurismäki jälleen palaa pitkän tauon jälkeen ohjaamaan, voimmeko odottaa, että tyyli on pysynyt samana? Mutta yksi asia on kuitenkin varmaa. Elokuvat eivät voi olla huonoja, jos ohjaajaa kehutaan ulkomaita myöten. Lisäksi hän on onnistunut samaan useampia palkintoja eli Jusseja sekä useampi elokuva on ollut ehdokkaana ulkomaisilla elokuvajuhlilla.