Aki Kaurismäki on elokuvaohjaajana varsin tuottelias ja hänen ohjauksessaan on syntynyt monta palkittua elokuvaa. Kaurismäen elokuvat ovat saaneet varsin ristiriitaisen vastaanoton eivätkä kriitikotkaan aina ole niistä pitäneet. Katsojat ovat ymmärtäneet juonen ja valtavirran ulkopuolisen elämän kuvaaminen hakee vertaistaan. Elokuvia on aina ollut helppo ymmärtää, vaikka niissä ei välttämättä edes paljon puhuta. Aki on auteur -ohjaaja, joka tarkoittaa sitä, että hän käsikirjoittaa elokuvansa, ohjaa sekä tuottaa ne ja useimmiten myös leikkaa itse elokuvat.
NÄYTTÄVÄ URAN ALKU
Aki Kaurismäen elokuvat saivat kunnianhimoisen alun, koska hän halusi ensitöikseen ohjata pitkän elokuvan. Eikä siihen valikoitunut mikä tahansa elokuva vaan Dostojevskin klassikkoromaani Rikos ja rangaistus. Hän sijoitti elokuvan tapahtumat 1800-luvulta nyky-Helsinkiin. Elokuva oli varsin onnistunut ja se sai kiitosta jopa kriitikoilta sekä katsojiakin 70000. Se säilyi pitkään Kaurismäen katsotuimpana elokuvana. Ohi tästä on mennyt vasta hänen elokuvansa Mies vailla menneisyyttä. Sen katsojamäärät nousivat 155000.
Toinen elokuva mentiinkin jo hiukan kieli poskessa eli vuonna 1985 oli vuorossa Calamari Union. Mielenkiintoiseksi tämän elokuvan tekee se, että se tehtiin ensinnäkin hyvin pienellä budjetilla ja toisekseen se oli myös mustavalkoinen. Käsikirjoitus oli vain yksi A4:lle piirretty kaavio sekä dialogi syntyi vasta paikan päällä. Elokuvasta annettu arvostelu oli jopa pelottavan lyttäävää, mutta silti se valittiin vuonna 2012 kriitikoiden toimesta 10. parhaimmaksi elokuvaksi kautta aikojen.
LENINGRAD COWBOYS GO AMERICA
Saman tyyppinen absurdi huumori kuin on Calamari Unionissa, toistuu myös Leningrad Cowboys Go America -elokuvassa. Mukavinta on, että Aki Kaurismäki ei ottanut itsekään kovin vakavasti elokuvaa. Se kuvattiin vuonna 1989 ja sain jopa jatko-osan vuonna 1994 nimeltään Leningrad Cowboys Meet Moses. Nämä elokuvat kuvattiin Yhdysvalloissa ja toteutettiin englannin kielellä. 1990-luku loi Kaurismäelle kansainvälistä tunnustusta ja tietoisuus hänen elokuvistaan levisi lähinnä Keski-Euroopassa.
Hiukan ennen ensimmäistä Leningrad Cowboys -elokuvaa Kaurismäki toteutti myös toisen klassikon eli Hamletin nimellä Hamlet liikemaailmassa. Siinä oli paljon samaa kuin Shakespearen oikeassa Hamletissa lukuun ottamatta niitä poikkeuksia, että se sijoittui jälleen nykyaikaan Suomessa sekä se seurasi hyvinkin tarkasti alkuperäistekstiä paitsi monologi ‘Ollako vai eikö olla’ oli jätetty kokonaan pois. Kaurismäki pystyy muokkaamaan teemoja halunsa mukaisesti kuten casino online tarjontaansa kaikille sopivaksi.
KAURISMÄEN ELOKUVAT OLIVAT NOSTALGIAA
Muutaman ulkomailla kuvatun elokuvan jälkeen Kaurismäki palasi jatkamaan kuvauksia Suomeen. Aiheet pysyvät entisajan Suomessa ja yksi näistä elokuvista oli Pidä huivista kiinni, Tatjana vuodelta 1994. Sen tapahtumat sijoittuivat johonkin 1960 -luvulle. Tämä elokuva jäi Kaurismäen luottonäyttelijän Matti Pellonpään viimeiseksi rooliksi. Cannesin elokuvajuhlat nostivat elokuvan Le Havre vuodelta 2011 tunnetuksi ja se saikin Fipresci -palkinnon. Se oli myös Oscar -ehdokkaana ja Jussi -palkintoja se kahmi kaikkiaan kuudessa sarjassa.
Mies vailla menneisyyttä vuodelta 2002 kertoi asunnottomuudesta. Se on tyypillinen elokuva huumoriltaan ja Pellonpään luottonäyttelijän roolin oli tuolloin jo saanut Markku Peltola. Elokuva oli todellinen menestys ja se palkittiin myös Grand Prix -palkinnolla Cannesissa. Hän on myös kuvannut työläistrilogian, johon kuuluivat elokuvat Valoja paratiisissa, Ariel sekä Tulitikkutehtaan tyttö. Hän itse nimesi nämä kolme elokuvaa luuseritrilogiaksi. Pitkien elokuvien lisäksi hän kuvannut myös 11 lyhytelokuvaa sekä ollut itse näyttelijänä useammassa elokuvassa. Hänen elokuvansa ovat hyvin persoonallisesti toteutettu ja toisissa ei juurikaan ole vuorosanoja, mutta kuvauksen ansiosta ne kertovat tarinan paremmin kuin ‘tuhat sanaa’.